Madam ja Musa

Me hikoillaan yhdessä Madamen unelmaa. Musa ja Jere täyttää vedellä taimille kaivettuja istutuskuoppia. Madam kulkee perässä ja pudottelee kuivaa lehmänlantaa jokaiseen kuoppaan. Hiki valuu pitkin Madamem kulmakarvojen, ripsien välistä ylähuuleen. Kartongin kylässä on kuitenkin ihana raikas tuulenvire ja hiljaisuus. Ympärillä vihreyttä ja kuukauden sisällä paljon uusia raivattuja tontteja.

Moni paikallinen ei halua myydä maitaansa rakennusfirmoille. Pakon edessä näin on kuitenkin tapahtunut. Jos perhettä on kohdannut yllävästi esimerkiksi sairautta niin perhe on pakon edessä myydyt rakennusfirmalle. Täällä, kun mitään hoitoa ei saa ilman rahaa. Rakennusfirmat pilkkovat isommat tontit postimerkin kokoisiksi länteiksi. Johonka talon ja auton lisäksi ei mahdu edes kukkaruukkua.

Musa vietti tällä viikolla kaksi päivää eri valtion virastoissa ja pankissa jonottamassa erilaisia Aku Ankka leimoja tontti papereihin. Papereita nidottiin yhteen ja taas lyötiin leimoja. Korruptio kukoisti ja raha puhui. Meillä, kun ei ole rahaa niin käytetään Hyvä-Veli järjestelmää hyväksi. Tai oikeasti pitäisi jo sanoa Pappa Aketemiaa, koska ollaan kohta kaikki eläke ikäisiä. Sillä erotuksella, et täällä ei myöskään ole oikeaa eläkejärjestelmää. Tontti paperit eivät tietenkään tulleet valmiiksi. Noin kaksi viikkoa kestää, kun pullahtavat järjestelmästä ulos. Mikäs kiire täällä valmiissa maailmassa on. Meillä löytyy jo valmiita tonttipapereita ja papereita mihinkä pitäisi prosessi aloittaa.

Madam odottelee ja kuuntelee nyt tarjouksia talonmiehen talon rakentamisesta. Rakentaja on jo valittu. Hintaa Madam hinkkaa. Hahmotelma on jo tontille mitattu. Tietenkin mökin koko kasvoi jo alkuperäisestä suunnitelmasta. Onneksi on riittävästi tilaa.

Madam lähtee toreille ja keskustan kaduille pyörimään. Jos sattuisi jotain kivaa ostettavaa erittäin halvalla löytymään. Madamhan ei oikeasti mitään tarvitse. Löydöt on vaan niin huippuja, jos sattuis kohdalle tänäänkin.