Madam ja kaalinpää

Madam sai kaalinpään Ramadan lahjaksi. Oliwer ja Max saivat pieniä savustettuja kaloja. Madam katseli kaksi päivää kaalinpäätä pöydällä. Siitä ei se itsekkeen muuttunut kaalikääryleiksi, vaikka Madam sitä kuinka tuijotti. Lopulta Madam päätyi lammaskaaliin. Madam lähti kuntosalin jälkeen katsomaan löytyisikö lammasta. Lammasta ei löytynyt. Olisi pitänyt lähteä taksilla supermarkettiin Palma Riman risteykseen. Liian pitkällä ja liian kallista. Aikaa menisi älyttömästi remontissa olevan moottoritien kanssa. Madam löysi kylläkin lasten uimaliivin. Aidon Speedon ja tingattuna naurettavaan hintaan.

Madamen kuitenkin teki mieli lammaskaalia ja rupesi miettimään millä sen lampaan voisi korvata. Niinpä Madam marssi uimaliivin kanssa torin kulmaan ja alkoi juttelemaan Arabimiehen kanssa. Mies oli ensin hiukan varautunut, kun Madam silmäili kadunkulmassa pyykkinarulla roikkuvaa vuohenpotkaa. Kylkiluita oli rivissä huteralla pöydällä. Pöydällä oli myös vaakakin. Tälläistä myyntikojua Madam ei ollut tässä kulmauksessa nähnyt aikaisemmin. 450 dalasia kilo. Kalliinpaa, kuin naudanliha. Madam pääsi yhteisymmärrykseen kilon palasta. Ja sit se pelottava hetki tuli Madamelle. Madam sai kaupantekijäisiksi lahjan.

Madam kiitti miestä Arabiaksi, josta kauppias ihan liikuttui. Ensimmäinen länkkäri asiakas ja puhuukin Arabiaa. Mies ja Madam, kun olivat tehneet kauppoja Ranska Englanniksi aikaisemmin.

Madamen " lammaskaalilaatikko" onnistui hyvin, vaikka siirappikin korvattiin Kartongin paksulla hunajalla. Suolet ja luut vuohesta päätyivät Oliwerin ja Maxin aamiaiseen seuraavana aamuna.