Madam ja Gambia

Madam olisi viime Sunnuntaina halunnut mennä katsoon auringon laskua Atlantin rannalle. Kaikilla oli kiire. Musa meni töihin. Madam oli ainut jolla ei ollut kiire Sunnuntaina mihinkään. Ja hyvä niin. Rannalla oli vielä ilmaiskonsertti. Aloitusajaksi oli vielä ilmoitettu kello:16.00. Mikään konsertti ei kuitenkaan alkaisi ennen auringon laskemista. Ei tämäkään. Madam oli kävellen liikkeellä ja ajatteli mennä rantaan Poco Loco ravintolan kautta. Dublex risteyksestä mäki alas ja pieni mietintä breikki. Kuinka jatketaan tietä pitkin kadun päähän. Koko Kadun loppupää on hävinnyt veden alle. Madam ei todellakaan halua kahlata pohkeita myöden tuntemattomassa likavedessä. Viime vuonna samassa paikassa seisoi likainen sadevesi. Reunojen kivetyksiä pitkin pääsi kuitenkin kuivin jaloin. Nyt olis tarvinnut olla vähintään kanootti. Madam joutui menemään hiukan takaisin ylöspäin mäkeä pitkin, jotta pääsi hotellin yksityiselle parkkipaikalle. Madam ottaa kestohymynsä naamalleen ja yrittää näyttää freesiltä hikeä valuen. Madamen suoritus hiekkarannalle melkein onnistuu. Jostakin pienen puskan takaa kuitenkin, bumsteri pystyy yllättämään Madamen. Hei, mikä sun etunimi on? Minna. Wau, olet Suomesta. Yes. Mun tädin serkku asuu myös Suomessa. Hän asuu Helsingissä. Missä sinä asut? Tampereella. Hieno kaupunki! Onko siellä kylmä? Ei, ihan hyvä. Haluatko tulla mun kaverin taksilla hotelliin? En. Haluan mennä rannalle. Madam huokaa, ehkä 15 metriä niin olen rannalla. Madam kiirehtii askelia ja huikkaa, et toisella kertaa ehkä sit taksilla johonkin. Madamen leikkipuvussa ei ole taskuja, mut siltikin Ukon eli Madamen isän opit tulee mieleen. Hengitä, purista nyrkit taskuun ja laske kymmeneen. Voila´ ja niin Madam on taas ihan rauhallinen. Madam ei oikeasti tiedä mihin pitäisi ilmoittaa? Tämän maan liikenneministerille/ympäristöministerille? Korjatkaa samat vesilammikot, jotka tulevat joka sadekausi samaan paikkaan aina vain suurempana. Vai pitäisikö kertoa turistiministerille, et turistit tulevat tulevat myös varsinaisen turistikauden ulkopuolella maahan. Kaikilla maailman ihmisillä ei ole mahdollista lomailla kaksi viikkoa talvella. Kahden viikon loma Gambiassa olisi monellekkin mahdollista myös sadekauden aikana. Monella ihmisellä olisi myös mahdollista tutustua esi isiensä maahan kesälomalla. Saati sitten ne kaikki Gambialaiset, jotka ovat asettuneet perheineen ympäri maailmaa. He kuukausittain kuitenkin lähettävät rahaa äidilleen ja muille perheen jäsenilleen. Ja hyvä Gambian parlamentti älä unohda meitä, jotka asumme maassa. Maksamme veroja. Ostamme vuosittain oleskeluluvat ja työluvat. Me kuulumme myös tänne Gambiaan ja haluaisimme liikkua turistipalveluiden äärellä ilman omaa kanoottia sadekaudella.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Madamen paluu Suomeen

Madam ja syksy Suomessa

Madam Serrekundassa